Tarina eilisestä päivästä
Kuinka helppoa onkaan, ohittaa omat tuntemuksensa. Se käy niin helposti, automaattisesti ja huomaamatta. Heräät aamulla väsyneenä, päätä vähän särkee, liian lyhyt yöuni takana, nyt vain tahdonvoimalla ylös, päivä odottaa, työ ja sovitut tapaamiset.
Takaraivoa kiristää, lääkettä löytyy kaapista. Pilleri ja vettä päälle. Ehostusta väsyneille kasvoille, aamupala, ei oikein maistu. Syödään kuitenkin kiireesti jotakin, kahvia ja matka jatkuu työpaikalle.
Nihkeää, ei jaksa keskittyä, ei innosta. Pitäisi tehdä, hoitaa asioita eteenpäin, mutta ei nyt, huomenna sitten. Palaveriaika. Taas samoja Exceleitä, samoja asioita, ei mitään uutta. Kuuntelet toisella korvalla ja samalla selaat kännykkää poissaolevasti.
Lounasaika, toinen pilleri päänsärkyyn, huokaus. Tahdonvoimalla eteenpäin, kiirettä, budjetointia, lukemattomia sähköposteja, voi ei asiakas soittaa. Enää tunti, onneksi pian pääsee kotiin ja iltaohjelma alkaa. Kauppaan, kuntoilua, ruoanlaittoa, siivousta, lasten harrastukset, tv:n katselua, puhelimen räpläystä, viimeiset meilit …ja lopuksi nukkumaan. Päätä särkee edelleen, väsyttää, nyt nukkumaan.
Heräät aamulla, olo on pirteä ja energinen, hyvä olo tarttuu lapsiin ja puolisoon, hymyilyttää. Työpaikalla kaikki hyvin, työ sujuu helposti ja suunnitellusti, saat asioita valmiiksi, valmistelet seuraavan viikon asioita keskittyneesti. Viikonloppu alkaa.
Ajatus käy edellisessä päivässä. Mitä tapahtui? Suoritin päivää, pakotin itseäni tahdonvoimalla eteenpäin, tein ne asiat, joita piti tehdä, en joustanut, en johtanut itseäni, johdin asioita, toimin ikään kuin kauko-ohjauksella, poissaolevasti, automaattisesti, kuin kone.
Itsensä johtaminen on itsensä kuuntelua. Miksi se on niin vaikeaa?